Kultaseni, rakastan Sua, odotan Sua. On hiljaisuus. Kirjoittelen Sulle kirjettä, henkilökohtaista, en uskalla lähettää. Olen luvannut pysyä poissa. Että kaipaan sinua, ikävöin. Tunnen Sut sydämessäni, tiedän Sun suruistas, Sun ikävästäs, silti asiat ovat niin kuin ovat. Kumpa  vain tulisit. Olisit. Päättäisit, että Me olemme. Silti ymmärrän miksi niin, miksi ei, en syytä, en arvostele, ymmärrän ja rakastan. Haluan antaa tilaa, haluan Sun elävän vapaan tahtos mukaan, kokevan ja löytävän vastaukset joita etsit, vaikka se sattuisi. Ei haittaa, olet niin tärkeä, mun elämäni tärkein ihminen. Haluan taistella Sinusta, mutta kunnioittaen, antaen Sun löytää oman polkusi. Jos menetän Sinut lopullisesti, olen yrittänyt, en kanna kaunaa, en katkeroidu. Olen sanonut kaiken mitä voinut, tarjonnut Sulle itseni, varauksetta. Siten kuin olet valmis ottamaan, silloin kun olet valmis ottamaan. Tottakai sattuu jos jään yksin, silti haluan, että olet onnellinen, seuraat sitä, minkä koet sydämessäsi oikeaksi. Älä siis välitä surustani, sen saat toki anteeksi. Haluan Sun saavan onnesi. Haluan että saat valita mitä ikinä tahdot. Että olet onnellinen. Sillä rakastan Sinua ikuisesti. Toisaalta kerroit, ettet lue näitä. No silti puran mieltäni. Lohduttaa kun saan kirjoittaa Sinulle, Rakkaalleni. Olet sydämessäni ikuisesti. Itkettää. Mun sydämenihän sykkii juuri Sulle, Rakkaalleni, sydämeni valitulle. No ehkä toisessa elämässä on toisin ja siellä saamme toisemme. Paikassa jossa unelmat toteutuvat. Silti toivotan Sulle kaikkea hyvää, toivon Sun tietävän, että kumminkin odotan, vaikka se olisi turhaa. Että rakastan, että uskon meihin, että ymmärrän kuinka hyvä sydän Sulla on ja että haluat vain seurata sitä. Jos Sulla on vaikeaa, jos kaipaat lohtua, olen Sua varten. Ikuisesti. Jos haluat palata luokseni, otan sut avosylin vastaan, varauksetta, vain haluten lohduttaa. Mun sydämessä on aina paikka Sulle.