mun sydämeni valitsi sut
vaan poissa olet nyt
siitä kyyneeleeni vuodatetut
kertovat pois pyyhityt

silti lisää niitä virtaa
saa pois ikävääni en
niin yksin istun iltaa
kuvaasi katselen

taas niin vuolas suru
sisältäni kumpuaa
olit mun kullanmuru
sua niin voin vain rakastaa

Niin itken tuskaa tuntien
kun luotain olet poissa
tunnen surun läpi kyynelten
vuolaissa niiden joissa

ne kaikki yhteiset hetket
jotka kanssasi mä vietin
seikkaillut pienet retket
ne sydämeeni tallensin

niin suru koskee rintaa
jätit mut tyhjään yksinään
ei multa kukaan kysy hintaa
jok nyt syömmestäin revitään

silti keskellä kipujen
viel toivoa hiljaa uskallan
ehkä jälkeen aikojen
meidän tiemme vielä kohtaavan

tää suru joka puristaa
mun mittaa rakkautta
se tärkeytes tunnistaa
pitkin ikuisuutta