Rakas Sinä...

Ikirakkaani, sielukumppanini jätit minut joitakin viikkoja sitten. Muutamaan tuntiin en voinut kuin itkeä, olin lohduton. Mitäpä siinä voin, yksin ollessani. Soitto vei elämän maailmastani, tuntui, ettei millään ole enää mitään väliä. Särjit sydämeni, annoin sun mennä. Nyt olet poissa. Olen yksin, vielä pahempaa, puolet minusta on poissa.

Niin paljon minulle merkitset, en osaa päästää irti. Olet minulle niin täydellinen, niin hyvä. Teit minut kokonaiseksi. Kanssasi tuntui, että kaikki sopii kohdalleen, luonne, harrastukset, unelmat, miten liikut, miten puhut, miltä näytät, miltä kuulostat, miltä tunnut, miltä tuoksut, kaikki. Viehättävä Sinä, älykäs Sinä, juuri se oikea minulle. Niinä kertoina kun sain, illalla katselin Sun nukahtamistas, kuinka hengitykses tasaantui, nukahdit. Aamulla ihailin Sua Sun herätessäs, katselin, kuinka painoit kyynärtaipeesi silmillesi, viivytit nousemista. Kuinka hääräsit aamulla etsiessäsi tavaroitasi. Lämmittää, kuinka joka kerta painauduit mua vasten suutelemaan. Kuinka kosketit mua. Kuinka kuljit käsi kädessä kanssani, kuinka liikuimme yhdessä, kuinka olimme yhtä. Kuinka vastasit mun katseeseen, hymyn väreillessä Sun suupielessäs. Pystyit koskettaan mun sisintä, pystyit tiputtaan mun kaikki muurit. Kuinka kaipaankaan lounaita, kävelyitä, seikkailuja kanssasi. Sinähän tiedät, mitä kaikkea. Voisin kuvailla monia ihania piirteitäsi, joista olet saanut jo kuulla, silti vielä niin monia pidän sisälläni. Niin paljon sain kokea, niin paljon jäi kokematta. Kun tulin luoksesi Sua tapaamaan, näin rakkauden silmissäsi, taivutit niskaasi ja hengähdit. Tunsin Sun vastaavan mun rakkauteen. Oltiin Me. Uskoin meihin. Olen sun vieläkin. Ikävöin Sun näppäilyjäs, kuinka hiljaa voi tsätti ollakkaan. Tiedän, ettet enää kirjoita, silti tuijotan hiljennyttä ruutua. Puhelin ei enää soi. Soittaisitpa. Niin monet paikat, niin monet musiikit, niin monet asiat tuovat Sinut mun mieleen. Silitän Sun kuvaas, kuuntelen Sun ääniviestiäs, lohduttaa. Luen vanhoja viestejäs. Silti itkeskelen. Ikävöin.

Päivät kuluu, yritän saada rutiineja käyntiin, yksinäistä elämää. Näppäilen kuulumisia, vaikket niitä koskaan saisikaan, yritän saada elämää eteenpäin. Ulkoilen. Yhteisiä reittejä, yhteisiä pysähdyspaikkoja. Paikkoja, joissa voin olla muistoissa lähempänä Sinua. Ne herättävät uusia muistoja. Rakkauden tunnelistamme on tullut suruni tunneli. Käyn siellä ikävöimässä Sinua, kirjoittamassa sinulle kirjettä, runoja. Itkemässä. Miettinyt, voisinko niitä Sulle lähettää syntymäpäivänäsi, muistoksi meistä. Toivon Sua saapuvaksi, tiedän ettet tule.

On ollut epätodellinen olo. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Ensimmäiset ajatukset olivat sekavia. Uskoit oikeutukseesi, en vain tiedä oliko se Sinun. Sanat veivät Sut pois luotani. Olin lamaantunut, suru täytti minut. Lähdenkö pois, jonnekkin, missä kukaan ei tunne, ei muistutua Sinusta, ei satuta lisää, kun en voi enää ikinä Sua nähdä. Jätän kaiken taakseni. Sattui niin kovasti. Voisinko kuitenkin jäädä, toivoa Sua takaisin. Voisin. Tule takaisin Rakkaani. Odotan. Voisinko saada Susta edes pienen palan, edes ystäväksi. Kuinka haluaisinkaan sanoa sen Sinulle ääneen, kuinka toivoisinkaan Sun vielä vastaavan rakkauteeni. Haluaisin taistella Sinusta. Mutta olisiko se oikein. Jos haluat toisin, en voi Sua estää. Voin vain toivoa, että palaat luokseni, omasta halustasi. Haluaisin tietää, onko se mahdollista. Tiedän että rakastat, olen nähnyt, olen tuntenut. Mun sydän tietää.

Käyn kahvilla, cappuccinoon on piirtynyt sydän. Se on Sinulle. Rakastan Sinua niin valtavasti. Mietin, kuinka paljon voin antaa Sulle aikaa tulla takaisin, kuinka kauan odottaa että tulet. Etten odottaisi turhaan, jollet tulekkaan. Jos olen menettänyt Sinut. Haluaisin tietää, jos odotus on turhaa. Sydän pyytää odottamaan. Odotan. Odottaisinko, päivän, viikon, kuukauden... Odottaisinko kunnes lumi tulee... Tiedän, etten löydä toista sellaista kuin Sinä, niin sopivaa, niin samanhenkistä, juuri minun toista puoltani. Kukaan toinen ei ole vetänyt Sulle vertoja, ei kukaan. En aseta päivämäärää. Määräpäivät voivat olla ikäviä. Toisaalta ilman päivämäärää saatat palata mikä päivä tahansa, jos niin päätät, toisaalta voi olla, että jäät sille tiellesi. Valvon öitäni Sua ajatellen, odottaen. Päivä kerrallaan. Ikävöin. Vieressä on tyhjä paikka Sulle. Jos vaikka tulisit toisiin aatoksiin, päättäisit seurata sydäntäsi, tai huomaisit, että niin olisi parempi kaikille. Tai jos Sun on vaan paha olla, olet onneton. Silloin miksi kiusaisit itseäsi, ei se ole kenenkään hyväksi. Koska vain tuletkin, tule. Voin vain toivoa, tule Rakkaani. Niin, tiedänhän minä, olet poissa. Et tule. Et halua siten että tulisit. Tiedän kyllä, olet kertonut. Mun kuuluu olla yksin. Silti toivon.

Elämääni kuitenkin jatkan, yksinkertaistan asioita, hankkiudun turhakkeista eroon. Liikun. Kirjoitan. Käyn töissä. Kahvilla. Syömässä. Laitan ruokaa, teen kotityöt. Rutiineja pitämään käynnissä. JR tuli aikuiseksi. kestitty tänään, varmaan vielä viikon päästä. Koitan pitää yhteyttä ihmisiin, vaikkakin sitten suren osalle Sun menetystäs. Kirjoittelen Sulle nyt yöllä. Voisitpa saada viestini, neulan heinäsuovassa. Mietin myös matkaa ja päämäärää, mikä on kenellekkin tärkeää. Mietin, mahtaako kukaan hyötyä tästä osasta matkaa, saavuttaako sillä mitään. Saako sillä edes mielenrauhaa, riittääkö mikään aika siihen, vai aiheuttaako sillä vain lisää vahinkoa. Aina tulee uusi 'vielä', aina tulee uusi 'vuoksi'. Mikä on matkan hinta ja onko sillä oikeastaan tarkoitusta. Vain yksi elämä hukattavaksi. Sydämeni itkee ikävää, olen rikkunut. Kumpa edes sinä olisit ehjä, onnellinen. Hetkittäin, vain makaan ja unelmoin, jaksamatta tehdä mitään. Kumpa olisit luonani.

 - Ikuisesti Sinun