yksin valvon öitäni
valuessa kyynelten
surun kummutessa sisältäni
jaksanko sitä tiedä en

nää päivät kuluu kuin sumussa
onnenhetket vähiin jää
vain viiltävässä surussa
itken hiljaa yksinään

niin julmaa leikkiä kohtalon
rakkautes kun menetin
mun oloni on toivoton
niin paljon kyynelehdin

sattuu kun sydäntä puristaa
se suru susta jäänyt
huonot päivät kuristaa
kyyneleet nää niellyt

miksi sitä kysyn
et luoksein voinut jäädä
ja tunnen olon hylätyn
olinko niin väärä

tulisitpa takaisin
vain hiljaa sitä kuiskaillen
kuvaasikin taas silitin
ikävääni tuskaillen

vaan vaiennut on puhelin
ei kuulu viestin äänet
näinkö yksinäinen olisin
mun sammuvatko tähdet

yksin niin yksin olen
vain surujeni kanssa
sua itkustellen kaipailen
sua ootan unelmassa